Ihminen ja rakkaus

Blogiteksti 

Ihmisen kuulemma erottaa eläimestä sen kyky rakastaa. Että siis ihminen osaa ja eläin ei.

Pöystillä on kaihi. Erityisesti pimeänäkö alkaa olla mennyttä. Kun talvella koirien kanssa kulkee pimeässä metsässä näkee koirista vain niiden valopannat. Pöystillä on sininen valo. Viime talvena sininen valo ajautui muista kauemmas joka kerta kun mentiin lenkille. Ja joka kerta tapahtui niin, että muut valot piirittivät sinisen ja ohjasivat takaisin polulle.

Kulta uuhi meinasi nääntyä nälkään, kun muiden emien kanssa yhteiskarsinassa ei osannut tehdä eroa omien ja muiden välillä vaan lopulta hautautui karitsakasan alle. Kun muut emät lähtivät syömään hakeutuivat niiden karitsat Kulta uuhen päälle nukkumaan eikä Kulta tohtinut nousta. Se myös imetti muidenkin lapset vaikka omiakin oli yleensä enemmän kuin tissejä.

Tai kun Petu oli vielä pentu ja tullut vasta laumaan ja eksyi ja ulvoi hädissään niin Meena kävi hakemassa pennun ja nukutti tissiensä väliin ja nuoli korvat vaikkei Petu sen oma pentu olekaan. Meena on hoitanut myös kissanpentuja ja tänä aamuna Margolammas löntysteli sen eteen ja mummelit painoivat lampaan turvan ja koiran kuonon vastakkain ja minä ihmettelin, että mitähän tämä nyt on ja sitten Meena nuoli Margon kärpästen kiusaamat silmät ja korvat ja Margo lähti syömään.

Enpä tiedä kumpi nisäkäs tässä erottuu edukseen- ihminen vai eläin.