Blogiteksti

Tämä on hankala aihe. Silti tuntuu, että pitää sanoa. Klaara uuhi on vanha kuin taivas. Aika moni katraasta on. Ne on tuotantoeläimiä. Niiden tuotantomuoto on syöminen. Niin kauan kun ne pystyy laiduntamaan linnan erikoisissa olosuhteissa niin niillä on tuottavuutta. Klaara on ruma, mutta terve. Kokoajan kuitenkin mietin, että milloin Klaaran ulkonäkö alkaa olla sellainen, ettei sitä voi enää tuoda linnalle. Minulle Klaara on aika rakas. Se on ärsyttävä haahuilija eikä koirat edes aina paimenna sitä vaan se jolkottelee perässä sitten, kun on ensin syönyt tämän pusikon tästä. Klaara ei ole koirille koskaan raskas- se ei intä vastaan eikä puske eikä muutenkaan teetä ylimääräistä, mutta se haahuilee. En tiedä onko se erityisen rohkea eikä siten tarvitse lauman suojaa vai onko se vaan niin tyhmä. (Tosin uusi Petukoira on tuonut Klaaran elämään ryhtiä- Petun tehokkuus on sellaista, että siinä ei Klaara ehdi voikukkia miettiä, kun ollaan jo siirrytty seuraavan kohteeseen). Linnalla Klaara on älyttömän hyvä. Se ei säiky vieraita koiria ja on sopivan kesy. Se antaa koskettaa, mutta ei kaada aitoja eikä hakeudu ihmisen seuraan. Mutta Klaaran arvo on myös sen ulkonäössä. Maisemanhoitajan pitäisi näyttää Lambilta. Klaaran maha roikkuu ja aina, kun lampaita kuvataan toivon, että Klaaran tissit ei näy kuvassa.

Pöysti on pian 11 vuotias ja melkoisen dementti ja sokea. Hyvänä päivänä se saa aikaan hyvää, mutta sitten on esimerkiksi häikäisevä aurinko tai paarmat tai liian kuuma tai eturauhanen painaa. Sellaisena päivänä Pöysti aiheuttaa enemmän kaaosta kuin tulosta ja muut koirat paikkaillee sen virheitä. Pöysti on työkoira eli tuotantoeläin. Minulle se on ravikuningas jolle maksan velkaani. Se pelasti henkeni monesti ja nyt minä teen sille samoin. Annan sen kuvitella, että se on edelleen korvaamaton töissä silloin kun on mukana. Tuotantoeläinten elämä yleensä loppuu siihen kun tuottavuus loppuu. Tai ne sairastuu- sairas eläin hoidetaan tai päästetään kärsimästä. Tänäänkin mietin, että minulla on tässä tuotantolaitos jonka lähes joka toinen osa alkaa olla enemmän ystävä kuin työkaveri. Mutta missä se raja menee? Saako maisemanhoitaja näyttää vanhalta? Saako se huonona päivänä ontua kun nukkui huonossa asennossa ja polveen koskee? Saako työkoira olla osa-aika-suojatyösopimuksella? Minulla on ollut kerran sellainen lammas, joka ylitti rajan ja muuttui ystäväksi. Laventeli uuhi oli niin vanha ja dementti, että koirat kieltäytyivät paimentamasta sitä ja Laventeli viettikin viimeiset aikansa katraan reunamilla ihan omassa maailmassaan. Sille lupasin, että jos terveenä pysyy niin olkoon. Laventeli ei tuottanut muuta kuin kakkaa viimeisinä aikoinaan ja yhtenä aamuna se löytyi katraan seasta lampolan seinään nojaten. Se oli kuollut asennosta päätellen nukkuessaan. Jos nyt mietitte, että koko katras vaan Laventelin tyyliin niin selvyyden vuoksi kerrottakoon, että jos Laventelin olisi tuonut linnalle niin sitä olisi etsitty kissojen ja koirien kanssa. Se olisi vaeltanut kirjaston kautta torille ja Sokokselle ja syönyt kaikki istutukset mennessään. Laventeli ei koskaan käynyt katraan mukana linnalla. Se oli suloinen, mutta tuottamaton.

Sitten on niitä turhan paljonkin tuottavia tyyppejä niinkuin Klaara. Yritin jättää Klaaran tänä keväänä kotiin,  kun lähdettiin linnalle. Klaara juoksi kiitolaukkaa perunasäkiltä näyttävät tissit kolisten trailerin perässä ja huusi kuin hinaaja. Se on ilmeisesti omasta mielestään ravikuningas ja kunniakierros on vielä tekemättä.