Opiskelen jatkuvasti lisää opetusalalla. Tällä hetkellä olen mukana Opetushallituksen ”yhdessä verkossa” -koulutuksessa.

Parasta opettajan työssä on oppilaan toiminnan ohjaukseen vaikuttaminen. Kun alkuvuodesta "ei oo motii" ja oppilas ei pysty näkemään mitään yhteyttä koulutyön ja tulevaisuutensa välillä ja sitten yhtäkkiä alkaa tapahtua pieniä asioita. Oppilas ehdottaa itse mitä haluaisi oppia ja millä keinoilla tavoitteeseen aikoo ponnistella juuri nyt. Ja kuinka alkaa kiinnostua arvosanoistaan ja loppukeväästä jo itse kysyy mitä voisi tehdä, että saisi vielä vähän nostettua keskiarvoaan. 

Tai ehkä se on parasta, kun lääketieteen opiskelijat kysyvät, että mikä tähän nyt on sitten se oikea vastaus ja saan vastata ettei sellaista ole. Että tärkeintä tässä on nyt ymmärtää, että kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. 

Tai ehkä se, kun keski-ikäinen lähihoitajaopiskelijamies tulee kertomaan salaisuuden, että tähän ruotsin kurssiin se nyt sitten kaatuu. Hän ei ikinä tule valmistumaan lähihoitajaksi ja jää raksalle loppuelämäkseen töihin. Ja sitten tehdään se ruotsi alta pois, koska eihän se nyt niin vakavaa ole.